kuvataiteilija


ari koivisto

FINeART –ryhmä/Constructions
Galleria 3678, Varsova
16.9.-4.10.2013

Omat teokseni kyseiseen viiden hengen ryhmänäyttelyyn koostuvat pienistä, kehystetyistä teoksista, jotka on toteutettu sekatekniikalla paperille. Aiheena on ihminen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Teossarja on valmistunut vuonna 2013.


ajatuksia

28.8.2013

MATKALLA
Galleria Uusi Kipinä, Kymi
27.2.-17.3.2013

Matkalla-näyttelyn teoksissa on yhdistelty muistikuvia ja mielikuvia aikaansaaden tilanteita, hetkiä, jotka liikkuvat henkilökohtaisen ja yleismaailmallisen välimaastossa. Maalausten tarinoissa ihminen on usein pääesiintyjä taustallaan maalausprosessissa nopeastikin muotoaan muuttuva ympäristö. Maalaukset on toteutettu pääosin öljy- ja akryyliväreillä, mutta lisänä on käytetty myös eri sekatekniikan muotoja.


ajatuksia

Työhuoneella 18.2.2013

Mielen kerrostumia    23.2.2012

Luomisen tuotoksia seinällä. Mitä näen?
Muistikuvia, mielikuvia, unikuvia.
Jotain tuttua ja tunnistettavaa.
Menneestä, tästä hetkestä, tulevasta.
Tiedostettua ja tiedostamatonta materiaalia.
Hahmot ovat palanneet.
Pessimismi nakertaa optimismia.
Toivo kytee jossain.
Roolit sekoittuvat.
Häiriötekijöitä.
Ajatusten ja kuvien sekamelskaa,
josta osa on valunut sormien välistä
saavuttamattomiin.
Kaikki liittyy kaikkeen,
mutta mikään ei liity mihinkään.
Kaikki muuttuu, vain muisto jää.
Ollaan matkalla, koko ajan.
Jokainen, jonnekin, jotenkin.
Päästään perille.
Tai sitten ei.
Mutta matka jatkuu.

ajatuksia

Takaisin
27 X 50
sekatekniikka levylle
2012

ajatuksia

Jostain ne aina tulevat
61 X 20
sekatekniikka levylle
2011




siellä, täällä, jossain

SIELLÄ, TÄÄLLÄ, JOSSAIN

Siellä, täällä, jossain -näyttelyn (Portait’S galleria/4.12.2009 – 2.1.2010) maalausten lähtökohta on maisemallinen ja teokset ovat syntyneet muistikuvia ja mielikuvia yhdistelemällä. Kuvaan maalauksissani erilaisia näkymiä, tunnelmia sekä muutoksen hetkiä. Välillä pelkistetysti, välillä liioitellen. Maisema on jatkuvassa muutoksessa, johon ajalla ja myös ihmisellä on vaikutuksensa. Pidän yöstä, sen valoista ja mystisestä tunnelmasta. Näyttelyssä onkin monta yöstä kertovaa maalausta.

Maalausprosessilla on tärkeä sija työskentelyssäni. Maalaus voi muuttaa nopeastikin muotoaan. Valmis ja keskeneräinen kamppailevat keskenään. Suurin osa näyttelyn maalauksista on valmistunut vuoden 2009 aikana. Tekniikkana on öljyväri ja akryyli, lisänä on käytetty mm. hiiltä, pastellivärejä, tussia sekä spraymaalia.

tyohuoneelta

25.11.2009

Työhuoneella 14.4.2009

Aukaisen nitisevän, vaaleanpunaisen oven. Astuessani kynnyksen yli, tutut aistimukset viestittävät saapuneeni tuohon 12 neliön mystiseen maailmaan, taivaan ja helvetin esikartanoon, jota samalla rakastan ja vihaan. Paikkaan, jossa on vuodatettu niin ilon kuin surunkin kyyneleitä ja jossa raivokin on joskus saanut ylimmän vallan.

Kävelen huoneen poikki ja vedän lakanan pois huoneen ainoan ikkunan edestä. Samat punatiiliset rakennukset tervehtivät edessäni ja kevään valo tulvii sisään. Istahdan mietiskelytuoliini ja katsahdan ympärilleni. Maalaukset seinillä näyttävät erilaisilta kuin eilen pois lähtiessäni. Joku on ilmeisesti käynyt jälleen yön aikana maalaamassa niitä. Kuka perkele?

Erilaiset maisemat ja muutama omakuva yrittävät ottaa minuun kontaktia. Joihinkin yhteys syntyy, toisiin ei. Kirkas keltainen ja voimakas oranssi ovat poissa, väliaikaisesti, ehkä. Odottavat tuubeissaan poispääsyä. Maisemat näyttävät yöllisiltä. Tunnelmia, hetkiä, mielikuvia, muistikuvia. Äänet sulautuvat hiljaisuuteen, valo verhoutuu pimeyteen.

Rakkaus yöhön ei katoa, mutta yönkin on aikanaan väistyttävä. Mitä tulee yön jälkeen? Jotakin, se on varmaa. Toisaalta, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Maalaukset seinillä yrittävät viestittää: Tee minulle jotain! Mistä tiedän, etteivät ne yritä huijata. Ne ovat pirullisia ja niitä pitäisi pystyä hallitsemaan eikä päinvastoin. Kunpa olisi jokin viisauden kivi, joka kertoisi mitä niille milloinkin pitäisi tehdä.

muistikuva

©Timo Lintula